14.6.2018

Tyytymättömyys



Tunteita tuntuu tulevan. Löysin itsestäni perus tyytymättömyyden. Mistä se tuleekaan? Suvun perintöä, suomalaisuutta vai oman pään poreilua? Tuntuu olevan lähellä kateutta. Mietin, milloin asiat ovat todella hyvin, niin ettei tarvitse olla tyytymätön.

Miellyttäminen antaa sille oman painoarvonsa. Kun miellyttää, ei voi koskaan olla tyytyväinen. Mitenkähän siitä pääsee eroon?

Olen jollakin tavalla kaksijakoinen ihminen. Välillä miellytän ja toisinaan minussa ei ole sellaista kohtaa, että haluaisin miellyttää ketään.

Tyytymättömyyden filosofia? Se lienee siinä, että ei ole tyytyväinen omaan pelikuvaan ja siihen mitä tulee tehtyä. Toteutanko omia vai muiden toiveita?

On vaan niin vaikeaa olla tyytymätön. Pään sisällä käyn keskustelua. Mieli sanoo toista ja alitajunta toista. Jotenkin molemmat tuntuu yhtä paskalta!

Ei siinä - emmä tiiä.






Lähetä kommentti

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista